Hävettävän pitkän tauon jälkeen löysin tieni jälleen tänne bloggailun ihmeelliseen maailmaan. Luin tuossa vanhoja kirjoituksia ja vasta nyt huomaan kuinka pahasti kirjoitustaitoni on päässyt rappeutumaan. Lukiota käydessä ei  luovalle kirjoittamiselle jää pahemmin sijaa, eivätkä analyysit Anna Kareninasta ja Humisevista harjuista pahemmin auta omien ajatusten siin tuomista. Viime aikoina on itseni ilmaisu keskittynytkin lähinnä suulliseen tuotantoon. Kielen kannat ovat siis kunnossa, mutta nyt pitäisi hieman verestää sanallisen säilän taitoa ja muistella kuinka se kirjoitettu teksti pureekaan.
  Suuren innituksen blogin jatkamiseen antoi Sinkkuelämää- elokuva, jossa Carrie latelee elämänviisauksia kirjallisesti... Manhattanilla en asu, joten saman tason juttuja on turha odottaa, mutta katsotaan nyt kuinka pitkälle päästään näin Suomen mittakaavassa.. Kesä on vasta aluillaan ja kaikkea voi tapahtua...