Onko mahdollista, että joskus riskin otto kannattaa? Rahapeleissä, osakkeissa sun muissa- varmasti, mutta entä kun pelissä on panoksena oma sydän.

Pokerissa, sitä joko voittaa tai häviää. Voittaessa useimmiten tulee rahat laitettua likoon uudestaan ja hävittyä. Hävitessä ottaa päähän, mutta mitään peruuttamatonta ja sydäntä raastavaa tuskin on tapahtunut..(tämä pätee siis, jos pelataan kohtuu panoksilla omien varojen rajoissa)

Miten silloin käy, kun ihastuu päättömästi? Menee sekaisin onnesta, luulee, että hallussa on herttasuora, mutta loppujen lopuksi ei jäljelle jää edes täyskättä, päinvastoin tyhjät kädet ja sitäkin tyhjempi sydän. Pelivelkojen maksu saattaa kestää kauankin, kaikista ei pääse kuiville ikinä.  

Onko siis mitään järkeä, heittäytyä tunteiden valtaan, ympäröidä itsensä vaaleanpunaisilla unelmilla ja herätä ennemmin tai myöhemmin karuun, kylmään totuuteen. Joistain unista on helpotus saada herätä, mutta kun herää ruusunpunaisista päiväunista, todellinen painajainen vasta alkaa. Millään ei ole mitään väliä, miettii vain: Miksi?  Kaikki alkaa mennä alamäkeä, iltaisin itkee itsensä uneen ja ajattelee, mitä olisi voinut tehdä toisin. Itsensä syyllistäminen ei kuitenkaan auta, se vain pahentaa oloa ja loputon 'ranteetaukimeininki' ei pidemmän päälle ole ollenkaan hyvä juttu. Asioista täytyy vaan päästä yli. There is plenty more fish in the sea....

Miksi sitten antaa itsensä ihastua kerta toisensa jälkeen? Koska ihastuneena oleminen on niin... noh.. ihanaa.. Eihän elämästä mitään tulisi, jos aina joutuisi miettimään, mitä tästä seuraa ja tuleeko tästä mitään. Mikä saa ihmisen hyppäämään laskuvarjohypyn, vaikka pelkäisi kuollakseen? Se, että ihminen menee vain, heittäytyy tyhjyyteen ja antaa virran viedä, antaa niin mahtavia kokemuksia, ettei niitä voi sanoin kuvailla. Räjähdysmäiset adrenaliini-purkaukset ovat varmasti sen pienen jännityksen arvoisia.. Ne jotka tyytyvät vain katsomaan muiden hurjaa alastuloa, selviävät kyllä ilman pelkotilaa, mutta saavatko he upeita kokemuksia, eivät..

Kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa, ainakin siihen asti, kunnes itse kokee kovat kolaukset ja alkaa miettiä uudestaan, mitä kaikkea sitä voi sanoa ja tehdä, ilman, että toiseen sattuu..

Pokerissa saattaa pärjätä huijaamalla ja mitäänpaljastamaton ilme, kuuluu peliin. sydäntäänkin voi huijata, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka..

Kaikilla meillä on omat korttimme, ne saattavat vaihdella kuten vastapelurimmekin. Joskus kuitenkin onnistaa ja löytää parhaat kortit, jotka vievät voittoon..

 Sitähän tämä elämä on pelaamista, häviöitä ja voittoja...