Hävettävän pitkän tauon jälkeen löysin tieni jälleen tänne bloggailun ihmeelliseen maailmaan. Luin tuossa vanhoja kirjoituksia ja vasta nyt huomaan kuinka pahasti kirjoitustaitoni on päässyt rappeutumaan. Lukiota käydessä ei  luovalle kirjoittamiselle jää pahemmin sijaa, eivätkä analyysit Anna Kareninasta ja Humisevista harjuista pahemmin auta omien ajatusten siin tuomista. Viime aikoina on itseni ilmaisu keskittynytkin lähinnä suulliseen tuotantoon. Kielen kannat ovat siis kunnossa, mutta nyt pitäisi hieman verestää sanallisen säilän taitoa ja muistella kuinka se kirjoitettu teksti pureekaan.
  Suuren innituksen blogin jatkamiseen antoi Sinkkuelämää- elokuva, jossa Carrie latelee elämänviisauksia kirjallisesti... Manhattanilla en asu, joten saman tason juttuja on turha odottaa, mutta katsotaan nyt kuinka pitkälle päästään näin Suomen mittakaavassa.. Kesä on vasta aluillaan ja kaikkea voi tapahtua...

Äärimmäisen kulunut sanonta, mutta pitää aika hyvin paikkaansa. Ainakin itse henkilökohtaiesti tähtään uuteen paljon parempaan vuoteen. Tästäkin selvittiin hengissä, en sitä sano, mutta paremminkin olisi saanut mennä.

Mistä sitten aloittaa, uusien kuosien stailaaminen? Lähteekö kaikki omasta itsestä, vai täytyykö ympäristön muuttua? Valitettavasti, ainoa asia mitä voi ominpäin muunnella, on se oma napa. Ympäristöä voi vaihtaa, muttei sitä yleensä pysty pahemmin kontrolloimaan, kuten ei kanssaeläjiäkään.

Olen aina miettinyt rakettien tarkoiusta. Tietysti ymmärrän pikkupoikien viehtymyksen jännittäviin sytytys operaatioihin, mutta saattaako taustalla olla muutakin. Itselleni tuli uuri äsken mieleen, että voisiko rakettien (ainakin useimpien) lennähtäminen taivaalle ja siellä räjähtäminen, olla symbolistista sille, kuinka menneen vuoden asiat räjäytetään taivaan tuuliin, jotta uutta mahtuisi tilalle. Kuka tietää.. ja jokaiselle raketit tuovat mieleen varmasti henkilökohtaisia mielikuvia.

Seuraava vuosi saisi totisesti tuoda muassaan muutakin kuin rakettien jäännöspaloja. Itse en aio raketteihin tuhlata senttiäkään, mutta toivon mukaan saan muilla keinoin hankittua lisätilaa tulevan vuoden uudistuksille.

Ei sen enenmpää tänä vuonna, ensi vuonna sitten lisää..

Kaikille hyvää uuttavuotta 2007!!!!

Sitä vaan, että tulin nyt toivottelemaan kaikille hyvät joulut.. Vaikken kyllä täältä ketään tunne.. toivottavasti kaikki saavat viettää mukavan ja rauhaisan joulun..

 

Mitä tehdä silloin, kun tietää mitä tahtoo, muttei uskalla ottaa sitä itselleen?

Tilaisuuksia on, mutta toimintaan ryhtyminen ei onnistu.

 Mitä pelkään?

Jos tahdon jotain todella otan sen..

Enkö tahdo tätä tarpeeksi kovasti?

Pystyykö kukaan kertomaan sitä?

Tänään aamulla, ei olisi huvittanut astua syysmyrskyiseen ilmaa olenkaan. Syysmyrsky sana on mielestäni täysin aiheellinen, koska en kutsuisi +7.5 c:sen lämpötilaa, vihreätä nurmikkoa ja vesisadetta talveksi edes parhaalla tahdolla.

Ulos oli kuitenkin lähdettävä ja matka bussipysäkille oli yhtä taistelua myrskyä vastaan, aseenani ainostaan H&M:n Snoopy- sateenvarjo..Suht kuivana pääsin kuitenkin perille ja bussiin ja kouluun..

Koulussa oli ajatukset jossain ihan muualla, eikä mikään oikein kiinostanut, mutta ruokatunnin jälkeen alkoi varmaankin, se paljon(tai ei niin paljon) puhuttu 12:17 hysteria ja naurusta ei meinannut tulla loppua.. Matikan tunti meni miettiessä, mitä ihmettä teen täällä.. Tahti oli melkoisen rivakka, kirjoitettuani vasta tehtävänumeron marginaaliin, latoi opettaja jo vastausta taululle..

Vihdoin opettaja armahti meitä ja viikonloppu vapauden kera saattoi alkaa!

Täksi viikonlopuksi on onneksi suunitelmia. Olen lopen kyllästynyt, istua nököttämään ikkunan edessä katsellen ulkona reuhovaa myrskyä..Ilman toivoakaan joulumielestä. Edes kunnon joulukalenteria en ole tänä vuonna hankkinut, eikä lumeton maakaan ole omiaan nostattamaan Xmas fiiliksiä.. Ehkä tämä tästä nousee vielä ylämäkeen, viimeistään silloin kun iskee paniikki joululahjojen suhteen. Ensimmäiset tämän vuoden joulutortut taisin syödä kesäkuussa, eli niitäkään odotellessa, en saa aikaani kulumaan.. Lusikallinen kerrallaan, olen hävittänyt yhden jos toisenkin luumuhillo purkillisen.. Ehkä jouluaattoon mennessä olen hankkinut sellaisen yliannostuksen, ettei edes torttuja tee mieli.. Sitä epäilen kyllä vahvasti.

Joulupukillekaan ei ole tullut kirjoitettua, ei edes mietittyä, mitä sitä tänä vuonna tarvitsisi/tahtoisi.. Kyllä pukki jotain keksii siitä olen  varma ja ellei keksi, voin aina itse käydä taittamassa muutaman risun läheisestä metsästä.

Niin tai näin, toivon, että saisimme viettää rauhallisen ja rakkauden täytteisen joulun.. Revitellään sitten uutena vuotena vasta.. Okei??